.:Playstation ohjainten purkaus ja tattien vaihto:.

Herou!

Oon välillä miettiny, mitäs jos tulee hetki jolloin täytyy ruveta Playstation-ohjaimia purkailemaan syystä tai toisesta, että uskaltaako niitä itse alkaa availemaan. No eilen oli jo pakko, koska yhdestä miun PS3-ohjaimesta oli tatit niin paskana että iloa ei ollut enää sillä pelailla (teippiä väsätty tattien päälle jne) Not fun.

Ylimääräisiä tatteja ei ollut joten päätin soveltaa ottamalla tatit vanhasta rikkinäisestä PS2:sen ohjaimesta.

Tältä aika lailla näyttää purattu PS2-ohjain:

PS2-ohjaimen sisältö on todella irrallinen ja kun sain ruuvit irti, sisältö senkun lenteli ympäriinsä :D

Siitä lähti tattiset toiseen ohjaimen :) Rikkinäisessä ohjaimessa oli yllätävän hyväkuntoiset ja kuin uudet tatit. (Pikkasen onpi pölyä :D)

Vaihtamisessa ei sen kummempia ongelmia ollut, Dualshock 3:sta avatessa jokainen lihas kehossa oli jännittyneenä. Hyvin se kuitenkin meni, koska ohjaimen sisällä kaikki oli suht hienosti kiinni. Samalla tuli pyyhittyä suuremmat pölyt ja paskat pois.
Nyt on hyvä taas pelailla!

Success!


Sitten aihetta vasemmalle:

Mass Effect 2-3 on iskeny meitsiin lujasti ja tykännyt oon kovasti, kuitenkin mun rakkaus trilogiaan ei ole kokonainen......mua hävettää jotenki sanoa tämä, mutta en oo koskaan pelannut ensimmäistä ME:tä, ikinä. No asia korjaantuu ihan just kun asennan pelin ja käyn siihen perehtymään. :)

~Jusu <3

.:KIITTÄMÄTTÖMYYS (ja piirusteluja ;3):.

Heipodei taas! :)

Enpä oo pitkään aikaan tännekkään kirjotellu niin vois nyt pyhittää pari minsaa tarinoimalla jotain turhaa ja myös hiukan tärkeää :) Kyselty on piirustuksia ja muuta niin laitan tähän jotain mitä oon väsäilly.

Tossa nyt noita piiruksia kaikille, jotka ei oo niitä facen puolelta päässy näkemään, sinne kun ne pääasiassa aina uppaan:

Jotain Necromorphin tynkää.

Da Joker!

Mr. White

Link.

Midna.

Hannya Mask. 

Bride of Frankenstein

Jep, mössöä linearttia.

KIITTÄMÄTTÖMYYS

Tää on ollu ylhäällä aika monessa paikkaa just näinä kuukausina ja moni on puhunu just tästä aiheesta, itse oon myös saanu viestejä, että mikä on mun kanta asiaan.
Mä nyt annan oman näkemykseni ja mietteeni aiheesta.

Alotetaan ensin näistä nykypäivän penskoista, mikään ei lapselle enää riitä, pitää välttämättä olla sitä ja tätä, jos ei saa niin vanhemmat ei välitä tai on vitun paskoja. Ei monella lapsella ole edes ruokaa tai kattoa pään päällä ja sinä valitat että et just nyt saa 1000e maksavaa läppäriä, kameraa tms ja sit maailma vihaa sua ja kaikki on aina päin helvettiä?? Oon aivan varma, että monia vanhempia tää lasten kiittämätön käytös vituttaa, koska osa kuitenkin tekee kaikkensa et näil muksuil ois perusasiat kunnossa ja hyvä olla. Itse hyvin kiitollisena ihmisenä voin sanoa, että jos joskus mulla on jälkikasvua, niin ei tarkoittaa aina ei. Tietenkään lapsilta ei saa kaikkea kieltää, rajansa on kaikella ja siinä kohtaa mennään väärään suuntaan kun pennut alkaa vinkumaan kallista tavaraa ja jos sitä ei tule niin soppa on keitetty ja vanhemmat saa haistattelua ja huutoa. Just sillä hetkellä sen penskan pitäs miettii, että sen mutsi ja/tai faija tekee vitusti töitä että heil ois katto pään päällä, safkaa ja hyvä olla, siinä kohtaa vanhemmalla voi olla aika huono fiilis. kaikilla ei oo varaa tuhlata kalliisiin tavaroihin kuin ehkä kerran vuodessa, jos niinkään usein...Jotkut sitte valitettavasti luovuttaa tän valittamisen takia ja ostaa lapsille mitä ne haluaa ja näin sitte ne tietää että vinkumalla saa. :I

Sit näitä lyhykäisempiä asioita mitä on joskus kuullut, kun kaks ihmistä seurustelee tai on naimissa tms, yhdessä, you get the point. Toinen on kiittämätön esimerkiksi just siihen mitä toisellla on tai ei ole. Mä en pysty sanoin kuvailemaan sitä, oikeesti, jos toista rakastaa, sillä ei pitäs olla mitään vitun väliä minkä näkönen toinen on, onko toisella hieno auto ja muuta paskaa...oikeesti.

Sitten mikä tahansa avunsaanti. Auttamisesta, pienestä tai suuresta tulis olla aina kiitollinen. Auttava ihminen on yleensä se kiitollinen. Sitten on taas heitä, jotka ovat tyytymättömiä ja kiittämättömiä siihen apuun jota saavat.

Mulle itselleni on opetettu olemaan kiitollinen siitä mitä mulla on, mun elämä ei nytkään ole mitään idylliä, eikä sen tarvitsekaan olla. Mun elämästä "idylliä" tekee ihmiset, jotka tekee mut iloseksi ja antaa rakkautta, siitä saa ja pitää olla kiitollinen.

<3 :')